Vihdoin ja viimein aletaan olla jo voiton puolella pitkän ja kylmän talven osalta. Täällä Oulussa on jo monta viikkoa näyttänyt keväältä, mutta aina kun lumet ovat sulamassa, pakkanen hyppää taas reilusti -5 asteen alapuolelle, ja taas sataa lunta... Pääsiäisviikonlopun aikana kuitenkin on jo lumet ehtinyt sulaa, eikä lisää lunta ole tullut. Jos se kevät vihdoin alkaisi jo saapumaan?
Maanantaina, tasan viikko sitten pääsin pitkästä aikaa Pappaponin selkään, kun herralla oli ollut vähän turhaa energiaa pikkutyttöjen hyppytunneilla, joten se tarvitsi vähän palauttelua maan tasalle. Minun ja Sypen kanssa maneesiin tuli hyppäämään tuttu ratsukko; Silja ja pukki-Bonde, joka oli onnistunut jälleen pudottamaan ratsastajiaan selästä. Tunnista tuli mieleen aivan ne vanhat ja hyvät ajat, kun Siljakin oli vielä poniratsastaja ja kun me hypättiin poikkeuksetta aina samoissa valmennuksissa ja kisoissa. Tunnin esteet olivat pieniä, mutta siittä huolimatta rennommissa hommissa olevat ponit olivat maailman onnellisempia poneja!
Charlotte on ollut nyt viime aikoina tosi hyvä ratsastaa, mutta heti kun menin sanomaan asian ääneen, seuraava kerta onkin pelkkää katastrofia. Poni oli saanut viettää viikonlopun vapata, kun minäkin olin pienellä lomalla pois tallilta, joka ei ollut ollenkaan hyvä idea. Käveltiin tänään normaaliin tapaan alkukäyntejä pitkillä ohjilla hallia ympäri. Kaikki menei niin kuin aina ennenkin siihen saakka, kun maneesin katolla olevat lumet päättävät tulla alas juuri meidän kohdalta ja ryminällä. Tämä oli poniparalle aivan liikaa, ja kaikki meni ihan sen ymmärryksen yli. Paikalla oli myös nuori hevonen, joka ei ollut miksikään katolta tippuvista lumista. Koitettiin jatkaa matkaa käynnissä vapain ohjin, mutta ei. Järkyttynyt poni ei pysty siihen vaan yritti ravata ja sätkyili kaikesta mitä sen eteen tuli. Yritin silti jatkaa käynnissä, joka ei onnistunut yhtään sen paremmin. Kun toinen hevonen lähti maneesista, poni jo vähän rauhoittui ja malttoi kävellä lyhyitä pätkiä. Käveltiin tosi kauan, ja oltiin jo siinä vaiheessa, että ravaaminen voisi ehkä onnistua. Otettiin raville ja poni oli ratketa liitoksistaan. Siirryttiin takaisin käyntiin, ja nostin laukan ja laukattiin molempiin suuntiin. Laukassa poni joutui nyt keskittymään, eikä voinut enää temppuilla.
Miksei laukka voi näyttää aina tältä? 25/3/2016
Muutaman kierroksen laukkailtua poni sai käytettyä kaiken turhan energian laukkaamiseen, ja pääsin vihdoin ratsastamaan villillä, mutta käsissä pysyvällä ratsulla. Ravissa tehtiin paljon väistöjä ja avotaivutuksen tapaisia pätkiä, ettei ponilta vain loppuisi tekeminen kesken. Välillä poni viitsi melkein keskittyä väistöihin, mutta sitten taas vähän pelleiltiin. Kun pelleilyt oltiin saatu minimoitua, ja poni jopa melkein keskittyi olennaiseen, tultiin kerran kouluradan raviosuutta, joka ratsastetaan viikonloppuna Pohjois-Suomen alueen Kouluhallimestaruuksissa. Saatiin kuin saatiinkin ravattua raviohjelma vain yhdellä pienellä sätkähdyksellä.
25/3/2016/
25/3/2016/
Kävelytin Charloten maastakäsin, ja pesin sen jalat hiekasta, ennen kun se pääsi karsinaan parin porkkanan kera. Kaikki postauksen kuvat ottanut Silja, joten kiitos kuulu siis hänelle!
Hyvät kuvat ja kaikin puolin hyvä postaus!:)
VastaaPoistaKiitos Ronja !
PoistaHyvä oli postaus ja hieno on poni:)
VastaaPoista